sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulu oveen kolkuttaa...



Joulu oveen kolkuttaa,
hymyy tuiskusäässä:
Lapsikullat avatkaa!
Olen aivan jäässä.
Kukkurainen vakka tää
harteita jo väsyttää.
Lahjoja on mulla.
Saanko sisään tulla?
Tule armas joulu!

Zacharias Topelius


 **********


Oi, on jo ensimmäinen adventti!
Aivan vielä ei Joulupukki kolkuttele ovella, 
mutta Joulu itse on kyllä astunut 
sydämen sopukoihin jo hyvän aikaa sitten.
Siellä se pitää pesäänsä, ehkäpä aina, 
syleilee lempeästi lämpöään janoavaa sydäntä. 

Ihanaa joulunodotusta <3




6 kommenttia:

  1. Voi kuinka minulle tuli tästä hyvä mieli, sait heti hymyn huulille!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellen ihanan hymyilevästä kommentistasi :) Tähtösten tuiketta sinulle!

      Poista
  2. Oi, kyllä! Joulu on jo vankasti minunkin sydämessäni. Pidän marraskuusta, mutta tänään on kyllä kuukauden paras päivä ja nyt mennään kohti joulua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi kaimani! Minäkin pidän marraskuusta, oi rakastan, mutta yksi sen suurista ihanuuksista on myös kulku joulua kohti... Ihanaa taivalta jouluun <3

      Poista
  3. Kynttilöiden aikaa mennään, on menty jo pitkään. Ja nyt pikkuhiljaa alkavat pienet valojen ketjut vallata alaa. Kun vielä saisi elää noiden valojen kajastuksessa, omaan rytmiiin kotona tössehtien, kuin karhu omassa luolassaan, ilman vaatimuksia muusta.

    Tunnelmallista joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kultainen Kirahvi <3 Ihanaa lempeiden liekkien ja tuikkivien valojen aikaa tämä on, hämyisää pehmeyttä joka hellästi silittelee... Mutta kyllä, ihmisellä pitäisi olla lupa pysähtyä tämän äärelle, maailman liioista vaatimuksista vapaana. Vaatimusten kahleissa on tartuttava hetkiin, joita on: jokainen hiljainen hetki, pienikin, tekee ihmiselle hyvää. Suuremmat hetket ovat jo suuri onni.

      Ihania, pehmeitä hetkiä sinulle!

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!