sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äidin ajatuksia



Voisin rakastaa lapsiani kiihkeästi ja intohimoisesti, kuten rakastan kaikkea kiihkeästi, mihin kerran kiinnyn. Voisin itkeä ja kärsiä heidän tähtensä, ja iloita heidän kanssaan, niinkuin se ilo olisi omani. Mutta minä en ole niitä naisia, jotka voivat ikäänkuin täydelleen sulautua lapsiin ja unohtaa oman persoonallisuutensa. En voisi antaa itseäni kokonaan lapsille. Minulla kolkuttaisi silloin aina sydämessä kysymys: mihin olet jättänyt sen kipinän, jonka Jumala itse sytytti poveesi ja josta piti kasvaa suuri tuli?


Kyllä: siteeraan jälleen Aino Kallasta, suuresti ihailemaani intohimoista naista. Nämä sanat hän kirjoitti päiväkirjaansa toukokuussa 1901, hieman ennen kuin hänestä tuli äiti ensimmäisen kerran. Äitiys oli siis vasta edessä, mutta Kallas aavisti jo ne ristiriidat ja kipuilut, jotka siihen hänen kohdallaan liittyisivät – sen, että hän rakastaisi lapsiaan kiihkeästi mutta olisi kuitenkin kykenemätön sammuttamaan niitä toisia kipinöitä, jotka hänessä niin polttivat.

 

 Sanovat, että vaaleanpunainen neilikka on 
sekä äidin että naisen rakkauden symboli...


Nainen on liekkejä, kyllä. Lempeästi lepattavia ja intohimoisesti roihuavia. Ehkä toisinaan myös jotenkin salavihkaa kyteviä, hieman arvaamattomia. Ja kyllä, naisen on saatava olla se tuli, joksi hänet on tarkoitettu. Uskon, että myös lapsen on hyvä nähdä että äidillä on omat kipinänsä, ne jotka tekevät hänestä juuri hänet. Että kaikkein tärkeintä on tasapaino, se että on läsnä ja saatavilla mutta silti myös erillinen, liekehtivä persoonallisuus.

Niin, tänään on äitienpäivä. Juuri oikea päivä muistaa, että rakkaus lapsiin ja kaipuu kohti omia intohimoja on sittenkin mahdollinen yhtälö. Joskus kipeäkin, kyllä, mutta myös mahdollinen. Ehkäpä me äidit voimme sen kunniaksi tänäänkin paitsi rakastaa lapsiamme myös lukea kirjaa... tai kirjoittaa... tai... niin, mitä se sitten onkin, se kipinä.

Minusta tuntuu, että ilman äitiyttä en olisi minä. Äitinä oleminen on yksi keskeisimpiä minuuteni ulottuvuuksia, ehkäpä keskeisin. Lapseni ovat minulle elämäni lahjoista suurimmat, ja olen myös halunnut valita sen, että meillä on ollut aikaa ja hiljaisuutta. Kun lapseni olivat pienempiä, en halunnutkaan olla juuri muuta kuin äiti, annoin muiden liekkieni lepattaa hiljaa, odotella vuoroaan. Mutta niin, nyt lapseni ovat jo isompia (eivät onneksi vielä isoja!) ja myös ne hiljaiset liekit ovat ehkä alkaneet kasvaa... Sitä, millaisia roihuja niistä tulee, en ehkä vielä tiedä.

Ei, en olisi minä myöskään ilman kirjoja joita luen ja sanoja joita kirjoitan, ilman niitä unelmia joita minussa on, ilman sitä naiseuden kokonaisuutta joka olen. En olisi se äiti joka olen – se, joka on ehkä toisinaan hieman hajamielinen ja omissa maailmoissaan viipyvä ja joka on jo kauan aivan liian usein priorisoinut kirjat ja kirjoitukset ohi monien muiden puuhien (voi kyllä!), mutta myös se joka ehkä on, niin toivon, kyennyt jo välittämään lapsilleen joitakin tärkeitä ajatuksia elämästä ja maailmasta ja ennen kaikkea runsaasti rakkautta. Niin, sellainen äiti olen: loputtoman epätäydellinen, mutta ehkä sittenkin riittävä.

Äitiys on matka, kyllä. Ja se jatkuu, tämä rakas, haastava, onnellinen taival, ja askel askeleelta kasvaa myös äiti. Minä ajattelen, että se on rikkauksistani kallein – tämä ihana äitiyden lahja, joka hetki hetkeltä opettaa minulle elämää, lapsiani ja itseäni. Se on kipinä ja liekki, joka ruokkii myös niitä kaikkia muita tulia.

Toivotan kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää! Ja niin, myös kaikille isille ja lapsille, sillä ilman heitä ei äitiyttäkään olisi. Olkoon tämä päivä hyvällä tavalla roihahteleva, äitiyden ja naiseuden suloista paloa täynnä!

11 kommenttia:

  1. Kauniita sanoja, Katja! Äitiyden matka on niin moninainen kiemuroineen, ylä- ja alamäkineen, ja juuri siksi niin tärkeä, haastava, kasvattava, opettava ja antoisa.
    Kaunista äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna kauniista kommentistasi, joka niin hyvin kiteyttää äitiyden matkan. On ihanaa olla äiti! Kaunista äitienpäivää myös sinulle!

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu, melkein kyynelehdin täällä kun löysin niin omiakin tuntojani kirjoituksestasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu-Elina ihanasta kommentistasi! Niin monia tunteita tähän ihanaan äitiyteen mahtuu... Mutta eniten rakkautta <3

      Poista
  3. Hyvää äitienpäivää sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Mai - virallinen päivä meni kyllä jo, mutta eikös myös äitienpäivä ole oikeastaan joka päivä :)

      Poista
  4. Tiedätkö kaimani, että olet melkoinen ajattelija?! Pohdiskelet ja saat teksteilläsi lukijasikin pohtimaan. <3 Kipinä on tärkeä - ja kipinän ylläpitäminen, oli kipinä sitten mistä tahansa alkava. Jos onnistuu säilyttää sen kipinän tai innon, niin jaksaa varmasti olla äiti, olla kirjoittaja, vaimo, ihminen, oman tiensä kulkija.

    Onnellista äitienpäivän (myöhäis)iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kaimani, kiitos kommentistasi joka niin ihanasti aloitti tämän uuden viikon - onhan hellivä ajatus, että sanat herättelevät pohdintoja myös lukijassa. Näitä(kin) ajatuksiani inspiroi suuresti ihailemani Kallas, nainen joka kiehtoo minua niin - kiitos siis hänelle, äidille ja kirjailijattarelle <3

      Ja kyllä, olet oikeassa: jos kipinä säilyy - mikä se sitten onkin - jaksaa olla juuri sitä mitä on, uida vaikka vähän vastavirtaan.

      Ihanaa toukokuun viikkoa sinulle ja hyviä kipinöitä <3

      Poista
  5. Oi, hiljennyin tekstisi äärelle ja tunsin sen edessä syvää rauhaa ja - iloa!

    Tuo, että äiti antaa oman kipinänsä kyteä ja näkyä! Ihana ajatus ja niin tärkeä... Sen lisäksi, mitä se äidille itselleen merkitsee, on siinä myös maailman tärkein esikuva - lapselle.

    Ihanaa äitienpäivän viimeistä tuntia ja hyviä tuula uuteen viikkoon! <3

    VastaaPoista
  6. melein typoton kommentti tällä kertaa ;)

    Siis: hyviä tuulia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos kommentistasi Kaisa Reetta, jälleen yhdestä niin ihanasta! Niin minäkin sen ajattelen: että hyvällä tavalla kipunoiva äiti on myös esikuva, malli lapsilleen. Niinpä annan itsekin luku- ja kirjoitustulieni leimahdella, vaikka sitten välillä olenkin vähän muissa maailmoissa...

      Ja tiedätkö, minä niin jäin ajattelemaan sitä sinun ihanaa sanaasi: äitisieluinen. Se on kaunein ja syvällisin sana, jonka olen aikoihin kohdannut ja ihanassa avaruudessaan se sopi niin, niin täydellisesti eiliseen päivään <3

      Hyviä tuulia sinunkin viikkoosi <3

      Poista



Kiitos kommentistasi - keskustelu avartaa!